@AnnikaSaarikko Annie Ernaux'n vuodet on aivan loistava. Parhaita kirjoja, joita olen koskaan lukenut, luulen. Myös Haahtela on mun suosikki. Voisit tykätä myös siitä Ia Genbergin Yksityiskohdat-kirjasta, jos et oo vielä lukenut? #lukuviikko
🐦🔗: https://n.respublicae.eu/kirsipiha/status/1648545291438522369
Nyt kun esimerkiksi @AnnikaSaarikko lla taitaa olla enemmän aikaa kuin aikaisemmin kiinnostaisi tietää myös mitä tämä lukee näin #lukuviikko na? #lukemineneilopu On kai tämä nyt sentään kiinnostavampi (ja helpompi) kysymys kuin se mahdottoman pitkä hallitusohjelmakysely?
🐦🔗: https://n.respublicae.eu/kirsipiha/status/1648263553466482689
Kansalaisaloitteen paikka? #lukuviikko #lukemineneilopu
🐦🔗: https://n.respublicae.eu/kirsipiha/status/1648260431385952256
@Lukukeskus @TimoFuruholm @JarnoLim Sain käsiini uuden Orhan Pamukin romaanin Ruttoyöt. Siinä onkin sitten niin monta sataa sivua, että saattaa mennä koko #lukuviikko siihen #lukemineneilopu 😃 Mitäs @SuviAnneSiimes, @jari_hakanen ja @MikaelJungner meinaavat lukea?
🐦🔗: https://n.respublicae.eu/kirsipiha/status/1648260104817393667
Viimeiseksi lukuvinkiksi Olli Heikkosen kokoelma Jakutian aurinko (2000), kiinnostava pari Lundbergin Siperia-kirjalle. Runot kuljettavat halki laajan mantereen, ja Lundbergin lailla Heikkonen välttää mielikuvat koskemattomasta taigaidyllistä: ”Avaan näkymän metsään, joka on kaadettu.”
Kun nyt luin kokoelmaa uudelleen, sen päättävä luotijuna-aiheinen teksti pysäytti eri tavalla kuin ennen viime syksyä, jolloin oman reviirini päälle ilmestyi kartoille konsulttien piirtämä junarata.
Sitten käännösproosaa. Kim Stanley Robinsonin Antarktika (1997, suom. Jaakko Kankaanpää) oli takakantensa mukaan ”ekoscifitrilleri” ja aikaansa edellä myös aiheeltaan: ilmastonmuutos on totta ja planeetan väkiluku 10 miljardia.
Teos ei kuulu niihin, joita lukisin uudelleen ja uudelleen, mutta lajinsa edustajana tykkään siitä. Ekojännärin ja osin scifinkin riesana on joskus sietämättömän kökkö henkilönkuvaus ja/tai dialogi, mutta Antarktikaa kestää lukea.
Ulla-Lena Lundbergin Linnunsiivin Siperiaan (1994) on lukunautinto joka kerta. Lintufaktat on kohdallaan, mutta niin on sanataiteilijan kerrontakin. Ajankuva hajoavasta Neuvostoliitosta peilautuu nyt siihen, mikä Venäjästä on tullut ja kuinka suomalaisilla orneilla ei taida olla hetkeen asiaa ryhmämatkoille Siperiaan lintuja katsomaan.
Aura Koiviston Mies ja merilehmä (2019) on parhaita lukemiani suomalaisia tietokirjoja, enkä voi käsittää, ettei Tieto-Finlandia mennyt sille. Auran muukin tuotanto kolahtaa, mutta tämä on omaa luokkaansa.
Yrjö Kokon Laulujoutsen (1950) kannattaisi kaikkien lukea sen valossa, miten helppo meidän on nykyisin nähdä laulujoutsen. Kokko etsi joutsenpariaan vuosia, kun laji oli kuolemassa Suomesta sukupuuttoon. Teos ja sen seuraukset ovat lajistonsuojelun harvoja menestystarinoita.
Lukuviikon toinen: https://tuulevi.wordpress.com/2023/04/21/camilla-nissinen-meita-vastaan-rikkoneet/ #Kirjat #kirja #lukeminen #Lukuviikko #KirjaMastodon #kirjablogit
#kirjablogit #kirjamastodon #lukuviikko #lukeminen #kirja #kirjat
#lukuviikko etenee hyvin, jo neljäs kirja luettavana. Lukuvinkkejä erityisesti varhaisnuorille ja nuorille, jotka pitävät kauhusta:
- Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Quintin ja Dirkin sankaritehtävä
- Siri Kolu & Johanna Lumme: Hereiset - Aamun kauhut
- A.R.S. Horkka: Nordic Horror - Korvaaja
- Åsa Larsson, Ingela Korsell & Karl Jonsson: Pax 6) Näkki
Jahas, sitten pakkaushommia. Huomenna luvassa rapsakka kello viiden aamulähtö Kauhajoelle kahden päivän koulukiertueelle. :blobsleepless: 😅
Yleisönä on taas pitkästä aikaa pieniä kolmos-nelosiakin, mikä on kerrassaan ihastuttavaa. :lila_heart_purple: