Puoli tuntia, ja sitten alkaakin syyskauden ensimmäinen kokous.

Tavoitteena on onnistua syksyn aikana tekemään jälleen yhden hengen, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa keskimäärin olemattomalla budjetilla enemmän hyviä asioita #Autistit ja #Aistiherkät hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden eteen kuin suuri ja mahtava #Autismiliitto.

Tavoitteen toteutumisen voi jokainen seikkailujani seuraava arvioida tykönänsä.

Alkuviikosta junamatkustin ja osuin vaunuun, jossa mm. hoidettiin isoon ääneen työasioita. Eikäpä siinä, vastamelukuulokkeet korviin ja jotain itse valittua ääntä tilalle.

Pohdin vaan, että jos maksaa enemmän, niin voi matkustaa hiljaisessa vaunussa. Että miksi se on niin päin? Miksei voisi olla niin, että maksaa vähän enemmän ja saa möykätä koko rahalla?

Yksi syy siihen, että minä ja muut #aistiherkät kokevat pitkien matkojen matkustamisen julkisissa vaikeaksi/epämiellyttäväksi ovat äänet.

Oli perjantaina aamulla semmonen, jee pitkästä aikaa kädentaitomessuille!

Tunti messuilla ja olo oli jo aika epäjee. Ääniä, hajuja, liikkuvia valoja, järjettömästi ihmisiä.

Sinnittelin kolme tuntia, mutta alkoivat olla #aistiherkät ominaisuudet sitä luokkaa,että lähes itketti.

Soitin äidille (joka käärii vuokseni tikittävät kellot pyyhkeisiin),että joko saa tulla kylään, vaikka illasta oli ollut puhetta.

Onneksi sai.
Viikonloppu meni toipumiseen. Eniten ärsyttää se, kun ärsyyntyy itseensä.

Tälleen ääniongelmaisena olis tosi hienoa, jos olisi mahdollista jotenkin pehmentää joidenkin äänikirjojen lukijoiden ääniä.

Joskus teininä ideoin, että pitäisi olla sovellus joka kääntää kaiken äänen Heikki Määttäsen ääneksi - lapsuuden turvaääneksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna, olin nero jo tuolloin.

Yksi sykeröity äänimaailma kiitos.

#aistiherkät #aanikirja