Vaihteeksi Kosmoskynään elokuva-arviota Beau Is Afraid -uutuudesta, joka on itse asiassa tänään tullut teattereihin katsojia piinaamaan. Arviossa mukana kritiikkiä kohtalokkuudesta ja pohdintaa kauhun ja kumman filosofiasta. Onneksi Ari Aster on olemassa, vaikka hän minua välillä niin kovin turhauttaakin. #elokuvat #ElävätKummat

https://www.kosmoskyna.net/kritiikit/kosmoskangas-beau-is-afraid-nojaa-fatalistiseen-tarinankerrontaan-ja-hillittomaan-pahoinvointiin/

Päivän #elonet-löytö: Herran jalankulkija (1965), Armand Lohikosken hupsu valistuselokuva jalankulkijoista ja autojen vaarallisesta ylivallasta. Brittien klassisen valistuskauhun tasolle ei sentään mennä. Ja kuten kuvaus huomioi, tässä on kyllä jotain vahvasti tatimaista.

Keskusta-autoilun kannattajat saattavat vihastua eräistä representaatioista!

https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_158190

#ElävätKummat

Huomenna Helsingin paras elokuvateatteri WHS Teatteri Unioni esittää muuten folkloristisesti kiehtovan Fehérlófian (Son of the White Mare, 1981). Kirjoitin siitä taannoin Napakaira-lehteen: https://issuu.com/napakaira/docs/napakaira-2021-web/42

#elokuvat #folkloristiikka #kulttuurintutkimus #ElävätKummat

Käynnistelemme Kosmoskynällä nyt myös elokuva-arviopalstaa, ja siellähän minä nyt avaan pelin arvioimalla Sisu-elokuvan. Huomenna ensi-illassa!

"Verkkolehden uudessa Kosmoskangas-sarjassa arvioidaan tuoreita filmejä, jotka edustavat spekulatiivista fiktiota, genre-elokuvaa ja yleisesti ottaen kummaa tarinankerrontaa."

#elokuvat #ElävätKummat

https://www.kosmoskyna.net/kritiikit/kosmoskangas-sisun-yhden-miehen-sota-on-vakavaa-fantasiaa/

Animaatiolyhärisuositus: Фильм, фильм, фильм (Film, film, film, 1968) kertoo elokuvanteosta, mutta on kyllä muutettavat muuttaen yleispätevä kuvaus vähän kaikesta luomistyöstä. #ElävätKummat

https://www.youtube.com/watch?v=fg-XDAmz8bM

Oven avaaminen avaimella käy monin tavoin, à la Monsieur Fantômas (1937). #surrealismi #ElävätKummat

Tänään Kino Reginassa odotettu uusinta: Andrzej Żuławskin Possession (1981). Kaivattu hyvän mielen romanssi tähän pimeyden keskelle 💕

#ElävätKummat

Eräs elokuvaperinteeni on, että vuoden viimeinen leffa on jotain erityisen pitkää. Tänä vuonna kunnian saa Jacques Rivetten teatteriharjoituksiin ja ties mihin mysteereihin kohdistuva eepos Out 1, noli me tangere (1971), jonka 13 tunnin keston jaan kolmelle päivälle. Kaksi ensimmäistä osaa hoidettu, kuusi jäljellä. En osaa yhtään arvata, mihin tämä kehittyy, mutta varsinkin ensimmäinen jakso solahti loppuun yllättävän nopeasti.

#ElävätKummat

On ollut poikkeuksellisesti Viaplay-tilaus (Munkkivuoren takia, tietenkin), mutta sieltä löytyi yllättäen jotakin aivan muutakin: Musta Lumikki (1971), suomalainen pienen budjetin draama, joka käsittelee mustan miehen ja valkoisen naisen suhdetta, ennakkoluuloja ja rasismia tavalla, jonka olisin olettanut saapuneen suomalaisiin elokuviin vasta ysärillä. Ja vielä kolme vuotta ennen Fassbinderin Angst essen Seele aufia? Hämmentävää sekä hienoa tämäkin historia. #ElävätKummat

Kun herää lauantaina käsittämättömiin aikoihin (puoli kahdeksalta) koska unirytmi on sellaiseksi väkisin kääntynyt, vahinkoa voi lievittää aloittamalla päivä elokuvalla. Tänään se oli #YleAreena'sta Black Narcissus (1947), joka on visuaalisesti yhtä unohtumaton kuin muutkin Pressburger–Powellit. Ja nunnaluostariteemaiset tarinat kiinnostavat aina.

Vähän ylitsevuotavaa melodraamaa, mutta sitähän nämä tyypit harrastivat. #ElävätKummat

Uusi Sight & Soundin sata parasta elokuvaa! Ei nyt välttämättä lähellä minun(kaan) järjestystäni, mutta miesraivo listan uuden ykkösen johdosta on kyllä sen arvoista. Kaanon kuin kaanon tarvitsee ravistelua, historiallisia kaivauksia ja uudenlaista arvostusta teoksille (ja tekijöille), jotka muuttivat elokuvan kenttää mutta jäävät silti usein mainitsematta. Mitä tylsintä, jos menneisyys ei voisi enää koskaan muuttua. #elokuvat #ElävätKummat

https://www.bfi.org.uk/sight-and-sound/greatest-films-all-time

Vaikka miten kauan harrastaisi elokuvia, aina välillä – sopivan harvoin – tulee häkellyttyä siitä, että katsoo juuri jotain todella hienoa. Eilen se oli Clouzot'n Le Corbeau (The Raven, 1943).

No, ehkä jotkut kyynistyvät ja väittävät jo "nähneensä kaiken". Itse en usko, että tulen koskaan näkemään kaikkea tai että "kaikki on jo tehty". Tärkeitä teoksia odottaa niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa, loputtomasti.

#ElävätKummat (tägi, jatkossa kaikissa leffa-aiheisissa tuuttauksissani)