#FaktojaSukunimistä osa 15
Jos ei ole tyytyväinen omaan sukunimeensä, sen voi muuttaa. Kaikki Suomessa käytössä olevat sukunimet ovat kuitenkin ns. suojattuja eli käytössä olevaa nimeä ei saa ilman erityistä syytä ottaa. Käytössä olevan sukunimen voi ottaa, jos nimi on kuulunut omalle esivanhemmalle nimen ottaja mukaan lukien viiden polven sisällä.
Kirjoitin viime vuonna Kielikelloon sukunimien suojaamisen historiasta: https://www.kielikello.fi/-/suojatut-sukunimet
1/3
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 14
Nykyisin 20 yleisintä sukunimeä Suomessa ovat
Korhonen
Virtanen
Mäkinen
Nieminen
Mäkelä
Hämäläinen
Laine
Heikkinen
Koskinen
Järvinen
Lehtonen
Lehtinen
Saarinen
Salminen
Heinonen
Heikkilä
Niemi
Kinnunen
Salonen
Turunen
Virtanen oli pitkään yleisin, mutta Korhonen meni sen ohi joitakin vuosia sitten.
1/3
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 13
Nykyinen suomalainen sukunimistö koostuu itäsuomalaisita talonpoikaisnimistä, aatelisnimistä, oppineistonimistä, porvaris- ja käsityöläisnimistä, sotilasnimistä, talonnimistä, patronyymeistä, ns. otetuista ja suomalaistetuista nimistä sekä vierasperäisistä nimistä.
Nimien alkuperästä kerrotaan Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjassa Sukunimet (Otava 2000, myös vanhempia painoksia). Mukana on yli 5000 nimeä. Harvinaisimpia nimiä kirjassa ei ole.
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 12
1800-luvun lopulta lähtien ruotsin- ja vieraskielisiä nimiä alettiin suomalaistaa kansallisuusaatteen innoittamana. Ajateltiin, että suomalaisella pitää olla suomenkielinen nimi. J. V. Snellmanin 100-vuotispäivänä toukokuussa 1906 muuttui noin 25 000 suomalaisen nimi.
1/3
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 11
1800-luvun puolivälin jälkeen myös sukunimettömät länsisuomalaiset alkoivat ottaa itselleen sukunimiä. Lisäksi esimerkiksi papit, opettajat ja työnantajat antoivat sukunimiä seurakuntalaisilleen, oppilailleen ja alaisilleen.
1/3
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 10
Patronyymit ovat isän nimestä muodostettuja -son/-poika- ja -dotter/-tytär-loppuisia lisänimiä (esimerkiksi Mattsson, Tuomaantytär). Matronyymi muodostetaan vastaavasti äidin nimestä (esimerkiksi Liisanpoika
Britasdotter).
Kirkonkirjoihin ja muihin vanhoihin asiakirjoihin merkittiin usein etunimen perään patronyymi tai aviottomilla lapsilla matronyymi, mutta niillä ei juuri ole ollut kansanomaista käyttöä. Malli asiakirjoihin tuli Ruotsista.
1/2
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 9
Länsisuomalainen maalaisväestö ei siis ole vanhastaan käyttänyt sukunimiä. Asiakirjoihin on usein etunimen ja patronyymin perään kirjoitettu henkilön asuman talon nimi. Talonnimeä saatettiin käyttää myös puheessa henkilöön viitattaessa (Anttilan Maija).
1/3
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 8
1600-luvun lopulta lähtien Ruotsin valtakunnan ruotusotamiehille merkittiin katselmusrulliin lisänimet eli sotilasnimet. Joskus nimet periytyivät ruodun seuraavalle sotilaalle tai Itä-Suomessa sotilaan lapsille.
Osa suomalaisten sotilaiden nimistä oli kaksiosaisia porvaris- ja aatelisnimien tapaisia nimiä (jälkiosina mm. -man, -berg, -qvist, -dal). Jonkin verran oli myös oppineistonimien tyyppisiä nimiä (Järvelin, Wendell, Hujander).
1/2
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 7
1600-luvulla Suomen porvarit alkoivat ottaa uudentyyppisiä ruotsinkielisiä sukunimiä, jotka muistuttivat kaksiosaisia paikannimiä. Malli tuli Ruotsista. 1700-luvulla tämä nimimuoti levisi myös käsityöläisten joukkoon.
Porvareilla sukunimistä tuli periytyviä yleensä jo 1600-luvulla. Käsityöläisillä ne eivät välttämättä olleet periytyviä vielä 1800-luvullakaan.
1/2
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 6
1500- ja 1600-luvulla kouluun tai viimeistään yliopistoon mentäessä oli tapana ottaa oppineisto- eli sivistyneistönimi. Nimissä käytettiin mm. latinan (-us, -ius, -ensis) ja kreikan (-ander) päätteitä, ja niissä oli viittaus kantajan sukuun tai kotiseutuun.
Esimerkkejä:
Alander (Ahvenanmaalta)
Carelius (Karjalasta)
Korhonius (< Korhonen)
Argillander (Savisaaren talosta, lat. argilla ’savi’)
Calamnius (Kalajoelta, lat. amnis ’joki’).
1/2
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 5
Suomen aatelisilla oli jo keskiajalla ruotsin- tai suomenkieliset sukunimet. Ritarihuoneen järjestäydyttyä vuonna 1626 nimet ruotsalaistuivat. 1600- ja 1700-luvuilla aatelisia tuli tänne muun muassa Ruotsista, Baltiasta, Venäjältä ja Saksasta.
1/2
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 4
Vanhimpia sukunimiämme ovat itäsuomalaiset talonpoikaisnimet, joista suuri osa oli jo 1500-luvulla laajalle levinneitä. Länsi-Suomessa maalaisväestö ei yleensä käyttänyt periytyviä sukunimiä ennen 1800-lukua. Kuvassa on esitetty itä- ja länsisuomalaisen nimikäytännön raja 1800-luvun alussa.
1/4
#nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 3
Uusin etu- ja sukunimilaki tuli voimaan vuoden 2019 alussa. Suurin muutos sukunimien osalta on, että nyt lapselle voi antaa sukunimiyhdistelmän eli kaksi sukunimeä yhdysviivalla tai ilman. Myös aikuinen voi ottaa sukunimiyhdistelmän riippumatta siitä, onko naimisissa.
1/2
#nimilaki #nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 2
Ensimmäisessä sukunimilaissa todettiin, että aviovaimolla on oikeus miehensä sukunimeen. Vasta vuoden 1930 avioliittolaissa määrättiin, että naisen täytyy avioituessaan ottaa miehensä nimi sellaisenaan tai omaan nimeensä yhdistettynä.
Tapa ottaa miehen nimi koko perheen yhteiseksi nimeksi oli Suomessa alkanut yleistyä 1700-luvulla ylemmissä säädyissä. 1900-luvulle tultaessa myös alemmat säädyt olivat omaksuneet tämän tavan.
1/3
#nimilaki #nimet #sukunimet #faktojasukunimista
#FaktojaSukunimistä osa 1
1.1.1921 astui voimaan Suomen ensimmäinen sukunimilaki. Lain mukaan jokaisella kansalaisella tuli olla sukunimi ja se, jolla ei sukunimeä vielä ollut, oli velvollinen sellaisen ottamaan vuoden kuluessa.
Käytännössä suurin osa niistäkin, joiden suvulla ei sukunimeä vanhastaan ollut ollut, oli jo ottanut sukunimen 1800-luvun loppupuolella tai 1900-luvun alussa.
#nimilaki #nimet #sukunimet #faktojasukunimista
Palasin töihin ja ajattelin julkaista uudestaan vähän päitettynä muutama vuosi sitten tviittaamani ketjut #FaktojaEtunimistä ja #FaktojaSukunimistä. Aloitetaan sukunimistä. Jatkoa ketjuun tulee arkipäivinä.
#nimet
#nimet #faktojasukunimista #faktojaetunimista