Keskiviikkoaamun aurinko ei tänään valaissut Kempeleen keskustan lumista liikenneympyrää, oli pilvistä. Lämmintä riitti kuitenkin 5 asteen verran, vaikka tuuli kovasti. Nimipäiväänsä viettivät Pauli, Paavo, Paul, Paulus, Paavali, Bávvál, Bávlos, Bávva ja Poalla.

"Pyörähdetäänko vielä pari kevyttä kierrosta ennenkuin
mennään?", kysyi Kuolema. "Pyörähdetään!", Veli vastasi.
Pientä olentoa nauratti.

#mininovellit

* * *

Lepää rauhassa, Veli :dogluv:

Otso oli uupunut. Viisi vuosikymmentä se oli hallinnut ja vaalinut salomaita. Viisi vuosikymmentä ihmiset olivat nakertaneet metsää, milloin asunnoksi, milloin pelloksi, milloin tieksi. "Teit parhaasi," Kuolema yritti lohduttaa. "Lepää nyt."
#mininovellit
#NightCafe AI

Koillistuuli puski jääkiteitä vasten kasvoja. Ensin ne viilsivät kipeästi, mutta posket turtuivat pian. Kuolema nojasi sillan kaiteeseen ja katseli hyytävää jokea. Se muisti jokaisen hypänneen. Heitä oli monta, ja jokaisen yksinäisyys puristi rintaa.
#mininovellit
#dalle2 AI

Raskaimpia olivat päivät, joina uupunut lapsi tarttui luottaen luiseen kouraan ja pyysi päästä pois. Kuolema ei pettänyt, ei koskaan, mutta se kuoli aina vähän itsekin.
#mininovellit

Jostain Jupiterin tuolta puolen Markus lähetti lyhyen viestin. "Kiitos. Anteeksi. Hyvästi." Oli varmaan jo liian myöhäistä, mutta kaikista surullisimpia ovat sanat jotka jäävät kokonaan sanomatta.
#mininovellit
#dalle2 AI

Kun Leevi heräsi hikimärkänä, painajaiset lepattivat vielä pitkään tietoisuuden rajoilla. Hän luuli jo olevansa valveilla, mutta sitten sängynpäädyn punaiset silmät rävähtivät auki. Lakanan kukkakuviot lähtivät ryömimään ahnaina kuoriaisina.
#mininovellit
#dalle2 AI

Koillistuuli pyöritti lunta sisään kaula-aukosta ja hihansuista. Henrik yritti suojautua jätesäiliöiden väliin, mutta yömajasta vohkittu vilttikään ei paljoa lämmittänyt. Jostain ilmestyi luiseva spanieli, joka hetken kiehnättyään asettui saman viltin suojaan.
#mininovellit
#dalle2 AI

Kuin kivimuuri heidän välissään oli rakkaus. Neljä vuosikymmentä he puursivat samassa tehtaassa. Neljä vuosikymmentä he nukkuivat samassa lähiössä. Neljä vuosikymmentä he joskus salaa vilkaisivat toistensa jälkeen. Eikä kumpikaan saanut sanotuksi.
#mininovellit
#dalle2 AI

Helga aavisti olevansa pulassa. Elokuvateatterin aulassa seisoi kolme komeaa miestä, jokaisella valkoinen neilikka näyttävästi rintapielessä.
#mininovellit
#dalle2 AI

Sanaakaan sanomatta lautturi johdatti matkalaiset usvan peittämän virran yli. Matka oli lyhyt, ja se maksoi kaksi kuparikolikkoa. Vastarannalla toisia odottivat rakkaat, ystävät tai vihamiehet. Toisia odotti pitkä ikävä. Paluulippuja ei ollut.
#mininovellit
#dalle2 AI

Kun jäljellä oli enää tuhkaa, Luontoäiti nousi päättäväisesti. Vaikka jalat tuntuivat vielä huterilta, hän puisteli tomut nuhjaantuneesta mekostaan ja ryhtyi työhön. Elämän oli alettava uudelleen, alusta. Tällä kerralla ilman ihmislajia.
#mininovellit
#dalle2 AI

Kolmekymmentä pitkää vuotta Mikko odotti viimeisellä sillalla ennen pimeyttä. Sillan kupeessa lehmusten alla oli pieni teehuone. Kun Marin aika viimein tuli, Mikolla oli kuuma sitruunatee valmiina. Ja sama hymy, sama lämmin syli.
#mininovellit
#NightCafe AI

Kaupungin valot kohosivat pilareiksi pakkasillassa. Tyttö istui hiljaa rannalla, eloton nyytti sylissään. Kun nyytti valahti veteen, jäähileet helisivät hiljaa. Aivan kuin pieni enkeli olisi noussut lentoon.
#mininovellit
#dalle2 AI

Uudenvuodenyönä unohdetut jumalat pelasivat planeetanpyöritystä. Totuudet he kaikki tiesivät, joten osuma tiesi aina pikku tehtävää. Sellaista kuin planeetan korventaminen tai kollegan puolison iskeminen sian hahmossa.
#mininovellit
#dalle2 AI

Kuolema nukahti Luontoäidin hellään helmaan. Se näki unta maailmankaikkeudesta ilman pelkoa, vihaa ja kuolemaa. Oliko se parempi maailma? Ei, sitä Luontoäiti ei kertonut. Hän vain hymyili tähtien takaa. Siitä saatte ottaa selvää itse. Jos kykenette.
#mininovellit
#dalle2 AI

Vuodenvaihteen lähestyessä Kuolemakin hiljentyi kuuntelemaan Elämän suurta tarinaa. Se oli kaunis, monipolvinen, pihkan ja hunajan tuoksuinen tarina, niin kuin vain Luontoäiti osasi sen kertoa. Tähdet tulivat esiin yksi kerrallaan.
#mininovellit
#dalle2 AI

Murheellisena katsoi muukalainen ihmislajia. Kääntyi pois. Ei se ollut vaivan väärti.
#mininovellit
#dalle2 AI

Kuolema kulki öisellä hautausmaalla. Sytytteli sammuneet kynttilät. Oikoi lysähtäneet kukkaset. Puhdisti varovasti lumeen peittyneet nimet. Kun kaikki oli valmista, se vielä kiitti Luontoäitiä lumisateesta, joka teki yöstä ihmeellisen kauniin.
#mininovellit

Jouluyönä Luontoäiti nosti safiirinsinisen tähden vuorten korkeimman kuusen latvaan. Sirotteli revontulista kynttilät oksille. Levitti siipensä suojelemaan maailmaa. Koko luomakunta pysähtyi, huokaisi ihastuksesta. Niin mahtava oli Elämän voima.
#mininovellit
#dalle2 AI

Eno ei paljoa puhellut, varsinkaan sodasta. Toinen silmä oli jäänyt sille reissulle, ja kranaatinsirpaleet pohkeessa vihloivat yöaikaan. Yhtä sotajoulua eno sentään muisteli. Sitä, joka oli tuonut Marian muonitukseen. Viikoksi.
#mininovellit
#dalle2 AI