Hitto, kun ei tule aina sitä onnistumisen tunnetta, vaikka tiedän, että teen aika täpöllä ja hyvin. Ja ennen kaikkea saan aikaan. Silti, normipäivänä fiilis "jää vajaaksi".

Pitäisi osata hyväksyä, että työ ei tekemällä lopu ja maailma ei tule valmiiksi. Ja pitää olla tyytyväinen pieniin onnistumisiin. Ei aina tarvitse pää räjähtää, saada kehuja tai onnistua näkyvästi. Se ego sitä vaatii. Se täytyy tukehduttaa.

Kai tämäkin suorittamistyyli kumpuaa jostain lapsuuden traumoista. Nyt varovasti. Kukaan tuskin toivoo elämän ehtoopuolella tehneensä enemmän töitä.

#Perfektionismi #Suorittaminen