Toinen asia, josta 1970- ja 1980-luvuilla uuden sukunimilain yhteydessä puhuttiin, oli lapsen sukunimi. Mitä tapahtuisi, jos lapselle voisikin antaa äidin sukunimen?

#sukunimet #nimet

Helsingin Sanomat kertoi 50 vuotta sitten, että esitys uudeksi sukunimilaiksi oli valmistunut. Siinä oli radikaali ehdotus: naisen ei olisi avioituessaan pakko ottaa miehensä sukunimeä. (Se oli ollut pakollista vuodesta 1930 alkaen.)

Ehdotus oli niin kuohuttava, että uusi sukunimilaki tuli voimaan vasta vuonna 1986.

#sukunimet #nimet
https://www.hs.fi/historia/art-2000009797545.html

Uudissukunimen ottamisesta on viime vuosina tullut aiempaa yleisempää. Kuten aiemmin tässä ketjussa on käynyt ilmi, uuden sukunimen keksiminen ei kuitenkaan ole uusi juttu.

Kirjoitin alkuvuodesta Kielikelloon uudissukunimien rakenteesta ja sanastosta. Valtaosa viime vuosina otetuista nimistä on rakenteeltaan yhdyssanoja, ja niissä esiintyy paljon luontoon, vuodenaikoihin ja mytologiaan liittyvää sanastoa. https://www.kielikello.fi/-/uudissukunimien-sanastosta-ja-rakenteesta

3/3

#sukunimet #nimet

Jos suvusta ei löydy sopivaa nimeä, voi ottaa uudissukunimen. Uudissukunimi on nimi, joka ei ole kenelläkään käytössä sukunimenä. Etu- ja sukunimilaissa uudissukunimeksi lasketaan myös sellaiset nimet, jotka ovat aiemmin olleet käytössä, mutta joilla ei ole enää yhtään kantajaa.

Uudissukunimen on vastattava kotimaista nimikäytäntöä eli käytännössä sen on oltava suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen. Kaikki uudissukunimihakemukset käsitellään nimilautakunnassa.

2/3

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 15

Jos ei ole tyytyväinen omaan sukunimeensä, sen voi muuttaa. Kaikki Suomessa käytössä olevat sukunimet ovat kuitenkin ns. suojattuja eli käytössä olevaa nimeä ei saa ilman erityistä syytä ottaa. Käytössä olevan sukunimen voi ottaa, jos nimi on kuulunut omalle esivanhemmalle nimen ottaja mukaan lukien viiden polven sisällä.

Kirjoitin viime vuonna Kielikelloon sukunimien suojaamisen historiasta: https://www.kielikello.fi/-/suojatut-sukunimet

1/3

#sukunimet #nimet

Digi- ja väestötietoviraston sivuilta voi ladata sukunimitilaston, joka sisältää kaikki väestötietojärjestelmään merkityt käytössä olevat nimet, joilla on vähintään 20 kantajaa. Harvinaisimmat nimet siis puuttuvat tilastosta tietosuojasyistä.

3/3

#sukunimet #nimet

https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/none

Yleisimmistä nimistä vanhoja itäsuomalaisia talonpoikaisnimiä ovat Korhonen, Hämäläinen, Heikkinen, Heinonen, Kinnunen ja Turunen.

Talonnimipohjaisia ovat Mäkelä, Heikkilä ja joissain tapauksissa mahdollisesti myös Niemi.

Muut ovat Virtanen- ja Laine-tyypin uudisnimiä. Joidenkin sukujen kohdalla myös Niemi ja Heinonen ovat uudisnimiä. Lisäksi Niemi voi olla sotilasnimipohjainen.

2/3

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 14

Nykyisin 20 yleisintä sukunimeä Suomessa ovat

Korhonen
Virtanen
Mäkinen
Nieminen
Mäkelä
Hämäläinen
Laine
Heikkinen
Koskinen
Järvinen
Lehtonen
Lehtinen
Saarinen
Salminen
Heinonen
Heikkilä
Niemi
Kinnunen
Salonen
Turunen

Virtanen oli pitkään yleisin, mutta Korhonen meni sen ohi joitakin vuosia sitten.

1/3

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 13

Nykyinen suomalainen sukunimistö koostuu itäsuomalaisita talonpoikaisnimistä, aatelisnimistä, oppineistonimistä, porvaris- ja käsityöläisnimistä, sotilasnimistä, talonnimistä, patronyymeistä, ns. otetuista ja suomalaistetuista nimistä sekä vierasperäisistä nimistä.

Nimien alkuperästä kerrotaan Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjassa Sukunimet (Otava 2000, myös vanhempia painoksia). Mukana on yli 5000 nimeä. Harvinaisimpia nimiä kirjassa ei ole.

#sukunimet #nimet

Monesti uusi nimi alkoi samalla kirjaimella kuin vanha, jolloin nimikirjaimet eivät muuttuneet. Yhtenä syynä tähän oli se, että liinavaatteiden kirjailuja ja pöytähopeiden kaiverruksia ei tarvinnut muuttaa.

1900-luvulla muutettiin myös merkitykseltään epämieluisia nimiä. Esimerkiksi sukunimestä Venäläinen saatettiin haluta eroon.

3/3

#sukunimet #nimet

Nimiä käännettiin kokonaan (Friberg > Vapaavuori) tai osittain (Rosberg > Ruisvaara) tai uusi nimi oli mukaelma vanhasta (Wessman > Vesamaa).

Jotkut ottivat suvun aiemman sukunimen tai kotitalon nimen. Lisäksi otettiin Virtanen- ja Laine-tyypin nimiä ja muita muotinimiä, jotka eivät välttämättä liittyneet mitenkään vanhaan nimeen.

2/3

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 12

1800-luvun lopulta lähtien ruotsin- ja vieraskielisiä nimiä alettiin suomalaistaa kansallisuusaatteen innoittamana. Ajateltiin, että suomalaisella pitää olla suomenkielinen nimi. J. V. Snellmanin 100-vuotispäivänä toukokuussa 1906 muuttui noin 25 000 suomalaisen nimi.

1/3

#sukunimet #nimet

Seuraava muoti oli Laine-tyyppi eli pelkkä luontoaiheinen sana (esimerkiksi Koivu, Koski, Lehto).

Suosioon nousivat myös muut johtimet, kuten -sto (esim. Tammisto), -io (esim. Nurmio) ja -kko (esim. Saarikko).

Lisäksi keksittiin yhdyssanatyyppisiä luontoaiheisia nimiä (esim. Sinisalo).

Muodinmukaisten uudisnimien ottaminen johti siihen, että moni suku otti saman nimen ja yleisimmistä Virtanen- ja Laine-tyypin nimistä tuli erittäin yleisiä.

3/3

#sukunimet #nimet

Usein sukunimeksi valittiin kotitalon nimi, mutta myös aivan uusia nimiä keksittiin.

Ensin tulivat muotiin ns. Virtanen-tyypin nimet, joissa johdin -nen on yhdistetty luontoaiheiseen sanaan (esimerkiksi Aaltonen, Kuusinen, Mäkinen).

Malli näihin nimiin tuli itäsuomalaisista -nen-loppuisista nimistä. Ajateltiin, että -nen on sukunimen merkki.

2/3

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 11

1800-luvun puolivälin jälkeen myös sukunimettömät länsisuomalaiset alkoivat ottaa itselleen sukunimiä. Lisäksi esimerkiksi papit, opettajat ja työnantajat antoivat sukunimiä seurakuntalaisilleen, oppilailleen ja alaisilleen.

1/3

#sukunimet #nimet

Patronyymit ja matronyymit eivät olleet sukunimiä, mutta -son-loppuisia patronyymejä on vakiintunut sukunimiksi (esimerkiksi Andersson, Henriksson). Poika-, tytär- ja dotter-loppuisia sukunimiä on ollut käytössä vain vähän. Muissa pohjoismaissa sukunimistä valtaosa on sukunimiksi vakiintuneita patronyymejä (esimerkiksi Svensson, Jensen).

Nykyisin Suomessa patronyymin tai matronyymin voi antaa lapselle etunimeksi. Se ei kuitenkaan saa olla ensimmäinen tai ainut etunimi.

2/2

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 10

Patronyymit ovat isän nimestä muodostettuja -son/-poika- ja -dotter/-tytär-loppuisia lisänimiä (esimerkiksi Mattsson, Tuomaantytär). Matronyymi muodostetaan vastaavasti äidin nimestä (esimerkiksi Liisanpoika
Britasdotter).

Kirkonkirjoihin ja muihin vanhoihin asiakirjoihin merkittiin usein etunimen perään patronyymi tai aviottomilla lapsilla matronyymi, mutta niillä ei juuri ole ollut kansanomaista käyttöä. Malli asiakirjoihin tuli Ruotsista.

1/2

#sukunimet #nimet

Talonnimissä voi näkyä esimerkiksi
– isännän nimi: Mattila, Jukola (< Juko < Johannes), Pentti
– isännän ammatti: Mylläri, Seppälä
– läheisen luontopaikan nimi: Hirvikoski, Koivuniemi
– talon sijainti: Mäkelä, Alatalo, Ranta-Pekkala

Nimi voi olla myös täysin keksitty: Onnela, Rauhala.

Johdin -la/lä ilmaisee paikkaa ja on yleinen talojen, kylien ja kuntien nimissä.

3/3

#sukunimet #nimet

Talonnimet eivät olleet periytyviä tai pysyviä lisänimiä. Jos ihminen tai vaikka koko perhe muutti toiseen taloon, häneen tai heihin alettiin viitata uuden talon nimellä. Nivalassa onkin sanottu ”Talo nimensä pittää, vaikka mistä asukas tullee”. Sittemmin talonnimiä on otettu paljon sukunimiksikin.

2/3

#sukunimet #nimet

#FaktojaSukunimistä osa 9

Länsisuomalainen maalaisväestö ei siis ole vanhastaan käyttänyt sukunimiä. Asiakirjoihin on usein etunimen ja patronyymin perään kirjoitettu henkilön asuman talon nimi. Talonnimeä saatettiin käyttää myös puheessa henkilöön viitattaessa (Anttilan Maija).

1/3

#sukunimet #nimet